Falabella hevonen

Falabella on maailman pienin hevosrotu. Rotu on kehitetty yli 100 vuotta sitten, ja se on saanut nimensä Argentiinassa Buenos Airesin ulkopuolella kasvattaneen perheen mukaan. Perheen tavoitteena oli luoda täydellinen miniatyyrihevonen. Rotukirjassa falabella luetellaankin hevoseksi, sillä sen rakenne viittaa täysin hevoseen.

Falabellan on väitetty polveutuneen itsestään Etelä-Amerikassa vapaana eläneiden hevosten keskuudessa. Todellisuudessa rotu on kuitenkin ilmeisesti kehitetty tietoisesti miniatyyrihevoseksi risteyttämällä shetlanninponi- ja englannintäysveriyksilöitä. Falabellasiittoloita on ympäri maailmaa, mutta paljon niitä on etenkin Yhdysvalloissa.

Minihevosista käytetään kuitenkin Yhdysvalloissa useita erilaisia rotu- ja rekisterinimiä, joten täydestä rotupuhtaudesta ei voi puhua. Falabellojen kokonaismäärän arvioidaan olevan vain muutamia tuhansia, joten kyseessä on melko harvinainen rotu.

Falabellan ominaisuudet

Tiedettävästi maailman pienin falabella on vuonna 2001 syntynyt Thumbelina, jonka säkäkorkeus on 44,5 cm ja paino vain 26 kiloa. Suomen pienin täysikasvuinen hevonen on syliin mahtuva Micra-falabella, jonka säkäkorkeus on 50 senttiä.

Falabella ja amerikanminiatyyrihevonen sekoitetaan hyvin usein toisiinsa, ei ole olemassa varmaa keinoa erottaa rotuja toisistaan. Amerikanminiatyyrien kanssa jalostutuksessa on voitu päästä pidemmälle, sillä rotua on jalostettu lähes 400 vuotta, kun taas falabelloja vajaa 200.

Poniristeytyksen ansiosta rodun sukusiitos on pysynyt vähäisenä, mikä on vähentänyt falabelloille tyypillisiä rakennevirheitä (muun muassa huonoja jalkojen asentoja). Amerikanminiatyyrihevonen muistuttaa ulkonäöllisesti enemmän arabianhevosta, kun taas falabella muistuttaa enemmän shetlanninponia.

Falabelloja pidetään Yhdysvalloissa etenkin lemmikkinä, sillä miniatyyrihevoset ovat ratsuiksi liian pieniä. Hyvin pienet lapset voivat kuitenkin ratsastaa falabelloilla. Rotua esitellään etenkin näyttelyissä, joissa falabella myös hyppää talutettuna esteiden yli.

Yhdysvalloissa falabelloja käytetään myös ajoponeina, sillä sen voi valjastaa vetämään pieniä vaunuja. Falabelloja on myös koulutettu jonkin verran näkövammaisten apueläimeksi opaskoirien tapaan.

Falabellan luonne

Luonteeltaan falabella ovat eloisa, hyväntuulinen, kiltti ja älykkäs. Falabella tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa ja on helposti koulutettava. Falabellat oppivatkin helposti näppäriä sirkustemppuja. Falabelloja pidetään yleisesti mukavina, ulospäin suuntautuneina ja kärsivällisinä hevosina. Se on myös erittäin hellittävä lemmikki, joka nauttii saamastaan huomiosta. ja rapsutuksista. Aivan kuten shetlanninponien, myös falabellojen luonteesta löytyy temperamenttisuutta ja omapäisyyttä, ja ne oppivat helposti kaikenlaisia koiruuksia.

Rakenteeltaan falabella on pieni ja tiivisrakenteinen, ja sen ihanteellinen ulkonäkö on verrattavissa pienoisversioon normaalikokoisesta hevosesta tai ponista. Rodunjalostuksessa pyritään siihen, että falabellan ulkonäkö ja mittasuhteet ovat elegantit ja harmoniset sen erittäin pienestä koosta huolimatta.

Täysikasvuisen falabellan säkäkorkeus on noin 70-85 cm, kun taas varsat ovat 20 cm säkäkorkeudellaan hyvin pieniä. Rodussa esiintyy kaikkienvärisiä yksilöitä, myös lehmän- ja tiikerinkirjavia. Epätavalliset värit, kuten piebalds, ovat erityisen suosittuja, sillä falabelloja käytetään enimmäkseen näyttelyhevosina.

Falabellan pää voi joskus olla suuri muuhun ruumiiseen suhteutettuna, mutta useimmiten se on siro. Kaulan alaosa on taas paksu ja jalat ohuet. Falabellalle ominaista on paksu ja tuuhea häntä. Useimmat miniatyyrihevoset ovat kestäviä ja elävät keskimääräistä pidempään, noin 25-35-vuotiaiksi.

Pitkälle jalostetuilla miniatyyrihevosilla esiintyy voi joskus esiintyä rakennevikoja, joka johtuu runsaasta sisäsiitoksesta. Falabellojen terveysongelmat liittyvät erityisesti rakennevikoihin, kuten isopäisyyteen, heikkoihin kintereihin ja jalkojen asentovirheisiin. Falabellat ovat terveydensä puolesta herkkiä, jonka vuoksi ne ovat alttiita ähkylle ja kaviokuumeelle. Koska eläimet eivät ole erityisen vahvoja kooltaan, niiltä ei voi odottaa suuria kuormituksia.