Shetlannin poni laitumella

Shetlanninponi eli ”shettis” on Iso-Britannian Shetlannin saarilta kotoisin oleva alkuperäisrotu. Shetlanninponi on yksi vahvimmista ja puhtaimmista poniroduista maailmassa.

Shetlanninponin ominaisuudet ovat muovautuneet vähäravintoisessa ja karussa ympäristössä keskellä Atlantin valtamerta, jossa ne elivät laumoissa täysin säiden armoilla.  Shetlanninponeja käytettiin alunperin kaivostyössä 1800-luvulla, kun naisten ja lasten kaivostyöskentely kiellettiin.

Jotkut kaivosponit työskentelivät kaivosten ahtaissa käytävissä loppuikänsä. Shetlanninponit ovat yhä sitkeitä, vahvoja ja kestäviä. Ne ovat myös erinomaisia rehunkäyttäjiä ja runsasjouhisia; niiden talvikarva on poikkeuksellisen paksu.

Shetlanninponin historia

Vuosien saatossa shetlanninponeista on kehittynyt hyvärakenteinen ja kestävä ponirotu: pienestä koostaan huolimatta se jaksaa kantaa noin 50-kiloista ratsastajaa. Ratsastaja voi olla pituudeltaan noin 150-160 cm pitkä riippuen poniyksilön iästä ja koosta. Tärkeä perussääntö on, että ratsastajan maksimipaino on 10-15 % ponin normaalipainosta. Liian painava ratsastaja rasittaa ja voi vahingoittaa ponin ristiselkää.

Shetlanninponit ovat täysin kehittyneitä vasta 6–7-vuotiaana, joten sen ratsukoulutusta ei ole syytä aloittaa ennen neljättä ikävuotta. Rotumääritelmän mukaan täysikasvuinen shetlanninponi voi olla korkeintaan 107 cm korkea – alle 86 cm korkeita poneja sanotaan minishetlanninponeiksi. Shetlanninponi on myös Suomen yleisin ponirotu.

Rekisteröityjä yksilöitä on Suomessa noin 6000 kappaletta ja varsoja syntyy vuosittain kolmisensataa. Shetlanninponeja myös tuodaan Suomeen useita kymmeniä vuodessa.

Shetlanninponit Suomessa

Valkoinen Shetlanninponi Suomessa

Suomalaisessa jalostuksessa pyritään vaalimaan shetlanninponin rotua ja sen ominaisuuksia alkuperäisen rotumääritelmän mukaisesti. Yhdysvalloissa on taas kehitetty täysverinten kanssa risteyttämällä amerikanshetlanninponi, joka on alkuperäistä shetlanninponia isompi, sirompirakenteinen ja hevosmaisempi. Alunperin yksilöt tuotiin Suomeen Shetlannista.

Alkuperäisessä rodussa ovat sallittuja kaikki värit pilkullista eli tiikerinkirjavaa väriä lukuun ottamatta. Shetlanninponeissa ei nykytiedon perusteella esiinny myöskään shampanja- tai hopeageeniä.

Kaikki ponit ovat suomalaisen tulkinnan mukaan joko rautiaita, mustia tai ruunikkoja. Perusvärityksen lisäksi poni on voinut periä myös yhden tai useamman erikoisvärin vanhemmiltaan. Näitä erikoisvärejä ovat hallakot, voikkovärit, kimous, kirjavuus sekä erikoinen mushroom-väri, jolle ei ole suomenkielistä nimeä.

Shetlanninponin karvapeitteen laatu vaihtelee vuodenaikojen mukaan: talvella pohjavilla on paksua, jota peittää suora, pitkä peitinkarva. Sen tarkoitus on suojata sateelta ja pitää ponin iho kuivana myös huonolla säällä.  Kesällä peitinkarva on erittäin lyhyt ja siinä on silkkimäinen, kaunis hohto. Shetlanninponin jouhien tulee aina olla pitkät, runsaat ja suorat.

Shetlanninponin ominaisuudet

Shetlanninponit ovat tunnettuja elinvoimaisesta ja eloisasta luonteestaan.  Se oppii kuitenkin helposti myös temppuja ja kepposia. Shetlanninponeja pidetään usein itsepäisinä ja jopa temperamenttisina, mutta usein syy löytyy taitamattomasta omistajasta, koulutuksen puutteesta tai huolimattomasta tapakasvatuksesta.

Shetlanninponi on kuitenkin luonteeltaan erittäin miellyttämishaluinen ja nopea oppimaan, joten oikein kasvatettuna ja pidettynä tuloksena on miellyttävä lastenponi ja monipuolinen harrastuskaveri myös aikuiselle.

Mukavaluonteisen, ystävällisen ja älykkään luonteensa puolesta shetlanninponi on todellinen monitoimiponi. Se soveltuu paitsi lasten ratsuksi, myös aikuiselle ohjaus- ja valjakkoajoon, poniraveihin sekä näyttelytoimintaan. Kärryillä ajaminen on hyvä vaihtoehto ratsastukselle, varsinkin jos ratsastaja on kasvanut liian isoksi pienen ponin kannettavaksi.

Shetlanninponi jaksaa vetää kärryissä paljon suurempaa kuormaa kuin selässään. Huvi- ja valjakkoajokilpailuihin osallistumisen lisäksi rotu soveltuu myös työajoon. Osaava kouluttaja voi opettaa shetlanninponille myös kouluratsastusliikkeitä korkeallekin tasolle asti. Viime vuosina suuren suosion on saavuttanut myös poniagility.