Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen ja täysin kotimainen, Suomessa kehitetty hevosrotu. Rotua kutsutaan myös nimityksellä Finnish Universal eli suomalainen yleishevonen, sillä ratsu- ja työhevosominaisuuksiensa puolesta sen katsotaan sopivan lähes kaikkeen hevosen käyttötarkoituksiin Suomessa.
Suomenhevosen historiaa tunnetaan noin tuhannen vuoden ajalta.
Monipuolinen hevonen on palvellut historian saatossa niin kulkuneuvona, sotaratsuna, työhevosena sekä ravi- ja ratsuhevosena. Määrällisesti mitattuna suomenhevosen merkittävin käyttömuoto on raviurheilu. Suomenhevonen valittiin Suomen viralliseksi kansallishevosroduksi vuonna 2007.
Suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna vuodesta 1907 lähtien. Sen kantakirja jakautuu neljään eri jalostussuuntaan: sitä pyritään hyödyntämään työhevosena, kevyenä ravurina, ratsuhevosena sekä sopusuhtaisen pienenä pienhevosena.
Tavoitteena on jalostaa rotumääritelmän mukaan sopusuhtaisia, suorituskykyisiä, helposti käsiteltäviä, hyväliikkeisiä helposti käsiteltäviä ja terveitä suomenhevosia. Jalostustavoitteiden mukaisesti suomenhevonen on muodoltaan urheilullinen ja lihaksikas.
Suomenhevosen ominaisuudet
Se on luonteeltaan voimakas, voitontahtoinen, monipuolinen ja miellyttäväluonteinen, jonka vuoksi se soveltuu monipuolisesti eri käyttötarkoituksiin, kuten maatalous- ja metsätöihin, raviurheiluun, ratsastukseen ja vikellykseen.
Rotu on keskimäärin 155 senttimetriä ja tyypilliseltä väritykseltään rautias, usein myös liinakko valkoisin merkein. Suomenhevoset ovat muodoltaan lihaksikkaita, ja niillä on erityisen hyvä luusto, vankat jalat sekä vahvat kaviot.
Suomenhevosella on ollut iso rooli Suomen maa- ja metsätalouden historiassa ja se on rodun ensimmäisiä käyttötarkoituksia; sitä käytettiin vetovoimana pelto- ja metsätöissä. Kokoonsa nähden suomenhevonen onkin maailman parhaita vetohevosia. Sinnikkään luonteensa ja vetotekniikansa johdosta se voi vetää raskaampia ja suurempia kuormia kuin kylmäverihevoset.
Suomenhevosen vetokapasiteetti voi olla jopa hurjat 200 prosenttia sen omasta painosta. Hevosen liikkeet ovat myös säännöllisiä, joustavia ja matkaavoittavia. Kylmäveriseksi rotu on varsin nopea, jonka vuoksi suomenhevonen tunnetaan hyvänä ravaajana. Suomenhevosella on ollut kautta aikojen hyvä asema Suomessa raviurheilussa.
Suomenhevonen on luonteelta eloisa, luotettava, rauhallinen, yrittävä ja valpas. Rotumääritelmän mukaan perusominaisuuksissa tavoiteltavaa on erityisesti eteenpäinpyrkivyys ja ”rehellisyys” eli yhteistyöhaluisuus ja tottelevaisuus.
Nämä ominaisuudet tekevät suomenhevosesta kevyen ajaa ja ratsastaa. Suomenhevosen jalostus kautta aikojen on perustunut neljään tärkeään käyttöominaisuuteen: suorituskykyyn, luonteeseen, liikkeeseen ja kestävyyteen. Suomenhevosen kantakirjausvaatimuksissa huomioidaankin aina hevosen käyttäjien tarpeet.
Kaiken kaikkiaan suomenhevonen tunnetaan erinomaisesta sopeutumiskyvystään alati muuttuvassa yhteiskunnassa.
Suomenhevosella ratsastus
Suomenhevonen on loistava yleisratsu, joka soveltuu niin harraste-, vaellus-, terapia- ja opetushevoseksi. Vaikka suomenhevonen on täysveristen hevosten rinnalla liian hidas laukka- ja kenttäratsastukseen, se on hyvä ja luotettava ratsu maastoratsastuksessa. Suomenhevonen selviytyy myös erittäin vaikeasta maastosta.
Ominaisuuksiensa johdosta se soveltuu erinomaisesti myös matka- ja vaellusratsastukseen. Suomenhevosia myös kilpailee useissa ratsastuksen lajeissa, ja Suomessa on järjestetty kilpailuissa myös erillisiä suomenhevosluokkia, joka on parantanut rodun suosiota.
Suomenhevonen pärjää myös esteratsastuksessa; rodun edustajia kilpailee säännöllisesti jopa 130 cm esteluokissa. Suomenhevoset menestyvät alemmissa luokissa tehokkaan ja puhtaan hyppytyylinsä ansiosta.
Rodulle on ominaista kuitenkin lyhyt laukka-askel, joka estää sitä osallistumasta menestyksekkääksi korkeammissa luokissa. Usein juuri hyppykykyä pidetään suomenhevosen parhaimpana ominaisuutena.
Rodulle ominaista on myös kestävyys, lannistumattomuus ja hyvä keskittymiskyky. Suomenhevonen soveltuu rauhallisuutensa ja kestävyytensä vuoksi loistavasti myös ratsastusterapiakäyttöön. Sen laajat liikkeet stimuloivat potilaan lihaksistoa, ja varsinkin monet entiset ravihevoset ovat tottuneita erilaisiin ääniin ja ärsykkeisiin.